tiistai 7. huhtikuuta 2015

Mitä mindfulness on tuonut elämääni?



Olen aloittamassa opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Olen työstänyt koulutukseen liittyvää ennakkotehtävää. Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Millaisia käännekohtia olen kokenut? Mitä hyvää olen oppinut itsestäni harjoittelun aikana?

Aloin tutustua mindfulnessiin kolmisen vuotta sitten. Huomasin, että mindfulness kursseja tarjotaan työväen/aikuisopistoissa ja huomasin että myös psykiatrian puolella mindfulness on "kova sana". Menin ensimmäiselle kurssilleni, joka oli "mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa". Tämä kurssi ei vielä täysin avannut minulle mitä mindfulness on. Ostin cd-levyn, jota kuuntelin aika ajoin. Tuosta kurssista muutaman kuukauden päästä kävin seuraavan mindfulness-kurssini ja sen kurssin aikana koin jonkinlaisen valaistumisen. Rentouduin, minulle tuli hyvä olo. Kurssilla oli myös teoriataustaa mindfulnessiin liittyen. Ajatuksista, tunteista, myötätunnosta itseä kohtaan. Tajusin, että kyse on paljon isommasta asiasta kuin jostakin "rentoutuskikasta". Olin aikaisemmin ajatellut, että mindfulness on sama asia kuin rentoutumisharjoitus. Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Se voi johtaa rentoutumiseen, mutta se ei ole sen päätarkoitus. Tämän kurssin jälkeen otin tietoisesti käyttööni 7-11 hengityksen (sisäänhengitys 7 laskien ja uloshengitys 11 laskien) ja koin, että se auttoi minua rauhoittumaan monissa stressaavissa tilanteissa.


Viime keväänä osallistuin mindfulness-intensiivikurssille. Kahdeksan viikon ajan kävin tiistai-iltaisin tekemässä mindfulness-harjoituksia ja juttelemassa näistä aivan ihanan ryhmän kanssa. Se kurssi oli viime kevään pelastus. Samanaikaisesti mietin isoja ratkaisuja elämässäni. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta, hyppäsin tyhjän päälle. Päätin että loppukesästä perustan yrityksen. Ilman noita tiistai-iltojen rauhallisia mindfulness-hetkiä ja keskusteluja olisin varmasti ollut hermoraunio.

Viime syksynä osallistuin mindfulness-jatkokurssille. Jälleen parasta oli aivan huippuihana ryhmä. Avoimesti puhuimme kokemuksistamme ja omasta elämästämme. Sisäisestä kriittisestä puheestamme ja siitä, miten vaikea on olla lempeä itseään kohtaan, kun on jo niin pitkään tottunut piiskaamaan itseään. Nyt olen aloittamassa ohjaajakoulutuksen ja odotan tätä paljon.

Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Koen, että tiedostan paremmin kehoni tuntemukset ja omat tunteeni ja ajatteluni. Osaan katsella asioita aiempaa laajemmasta perspektiivistä. Tunnistan esim. että "tämä on stressaantunutta ajattelua". En lähde enää negatiiviseen ajatteluun mukaan niin voimakkaasti. Osaan ohjata itseäni aiempaa paremmin myönteisen ajattelun äärelle. Lasten kanssa olen rauhallisempi ja huomaan ottavani tauon ennen reagointia. Olen siirtynyt automaattiohjauksesta tietoiseen reagointiin. Tiedostan sisäisen puheeni enkä anna sille enää niin paljon valtaa. Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan. Ja se on ollut iso askel, olen ollut vuosia suorittaja ja piiskannut itseäni aina vaan parempiin suorituksiin. Itseni sättimisen sijaan osaan olla lempeämpi itseäni kohtaan. Olen myös oppinut olemaan taistelematta tunnetta vastaan. Kun tunteen antaa tulla ja olla ja hyväksyy sen, se menee paljon nopeammin pois. Ennen jäin vellomaan tunteisiin kiinni päiväkausiksi. Jopa viikkokausiksi. Minulla on hyvin yliaktiivinen mieli, joka on tyypillisesti ajatellut asioita negatiivisen kautta. Nyt olen oppinut toisenlaista tapaa ajatella asioita.


Toki samanaikaisesti olen tehnyt muutakin sisäistä työskentelyä kuin vain mindfulness-harjoituksia. Olen lukenut kirjallisuutta, osallistunut kursseille ja retriitteihin. Olen keskustellut hyviä keskusteluja ihmisten kanssa. Olen työstänyt omia ajattelutapojani ja omaa itseäni. Tämä kaikki on johtanut siihen, että tunnen itseni aiempaa paremmin ja koen pystyväni vaikuttamaan ajatuksiini ja elämääni.

Ja sekin täytyy kirjoittaa, että toki on myös hetkiä, että suuttumus pärähtää pintaan sekunneissa, koko päivä menee negatiivisten ajatusten myllertäessä päässä ja yliaktiivinen mieleni luo kauhukuvia tulevasta. Mutta hyväksyn nämä, nekin kuuluvat ihmisyyteen. En säti ja soimaa itseäni näistä. Sitä tein ennen koko ajan.

Onko mindfulness sinulle tuttua? Mitä mindfulness on tuonut sinun elämääsi?

Aikaisemmin olen kirjoittanut minfulnessista nämä tekstit:
Mindfulness
Peter Fowelin: Mindfulness luokkahuoneessa 
Tietoinen vanhemmuus - luento
Hiljaisuuden retriitti
Päivän mindfulness-harjoitus
Susan-Pihl - Anna-Mari Aronen: Unen taidot
Tietoista läsnäoloa
Lasten mindfulness - kurssilla
Ajatusjunat
Suorittaja minussa

4 kommenttia:

  1. Upea juttu, on hienoa että rohkenee lähteä uusille urille ja löytää sieltä lopulta itsensä. <3 Sama täällä yliaktiivinen mieli, joka viime yönäkin piti hereillä parin tunnin ajan. Jotenkin pitäisi oppia ohjaamaan, jos yöllä herää vaikkapa lattian narahdukseen, ettei ala vatvomaan asioita.

    Upeaa viikkoa Heli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyvin yliaktiivinen mieli ja yöllä hereillä olo on ollut tuttua minullakin. Siihenkin mindfulness on auttanut eli nykyään nukun yöt hyvin. Toki siihen saattaa vaikuttaa moni muukin asia, että nyt nukun hyvin. Mutta mindfulness varmaan yhtenä tekijänä muiden joukossa.

      Hyvää viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä <3 Viime aikoina olen kiinnostunut enemmän mindfulnessista ja ehkäpä joskus jonnekin kurssillekin pääsen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan mindfulness kurssia. Minulle ainakin kurssit ovat avanneet paljon. Paljon enemmän kuin pelkkä cd-levyjen kuunteleminen kotona.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!